AnttiJuhaniKasvio

Amerikan Aino ja yli-ihmiset

  • Amerikan Aino ja yli-ihmiset

Sivistyksessäni oli aiemmin merkittävä aukko. Kulttimaineesta huolimatta en ollut lukenut Ayn Randin Atlas Shruggedia ennen kuin Helsingin Sanomat laittoi sen suomenkielisen käännöksen – Kun maailma järkkyi – verkkokirjastoonsa vapaasti luettavaksi. Siksi kävin nyt läpi tuon alkujaan 1957 ilmestyneen yli 1500-sivuisen tiiliskiven.

Kirjan päähenkilö on vahvatahtoinen sinkku Dagny Taggart, suuren amerikkalaisen rautatieyhtiön perillinen, joka vetää konsernia moraalisesti mädän veljensä kanssa. Kirjan muita päähenkilöitä ovat Dagnyn nuoruudenrakastettu ja kuparikaivosmagnaatti Francisco d’Anconia, uuden teräslaadun kehittänyt tehtailija Hank Reardon sekä mystinen vallankumoushahmo John Galt. He joutuvat kamppailemaan vapaan yrittäjyyden puolesta yhteiskunnallista tasa-arvoa julistavassa ja yhä syvemmälle kriisiin ajautuvassa amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Ajoittain epätoivoisilta tuntuvien vaiheiden jälkeen voiton avaimet alkavat kirjan loppua kohden siirtyä heidän käsiinsä.

Kirjan maine ei perustu sen taiteellisiin ansioihin. Kirjoittaja keskittyy enemmän oman maailmankuvansa julistamiseen kuin kirjan varsinaisen tarinan kuljettamiseen, ja kirjan henkilögalleria on hyvin kapea. Päähenkilöt ovat enemmän stereotyyppejä kuin elävän tuntuisia ihmisiä, ja hyvät, pahat ja rumat erotetaan jo kättelyssä selvästi toisistaan. Karrikoitu kuvaus amerikkalaisen yhteiskunnan rappiosta ylittää kaikki uskottavuuden rajat. Dialogi kyllä kulkee kirjassa paikoin osuvasti, mutta siihen sen isoimmat taiteelliset avut sitten jäävätkin.

Kuuluisaksi ja viime aikoina uudelleen ajankohtaiseksi kirjan on tehnyt sen julistama radikaali – sanoisiko äärilibertalistinen - yhteiskuntafilosofia. Sen perusajatuksena on, että jokainen ihminen on vastuussa hyvinvoinnistaan. Yhteiskunnan tulisi tarjota kaikille esteettömät mahdollisuudet yrittää ja vaurastua sekä pitäytyä kutakuinkin kaikesta muusta. Säälin osoittaminen toisia ihmisiä kohtaan on vain haitaksi, ja vahvojen kuuluukin menestyä heikkoja paremmin. 

Monet Sililkonilaakson yrittäjägurut, oikeistopoliitikot ja USA:n keskuspankin entinen pääjohtaja Alan Greenspan ovat vannonut Ayn Randin ajatusten nimiin. Niille voi nykyisin löytyä jonkin verran ymmärrystä myös suomalaisen startup-yritysmaailman piiristä.

Minuun Randin filosofia ei kolahda niin vahvasti, etten olisi tuntenut ajoittaista turnausväsymystä yli puoltatoista tuhatta sivua kahlatessani. Sain kuitenkin uutta motivaatiota muuttaessani hiukan näkökulmaa ja kuvitellessani kirjailijan kuvaamat päähenkilöt ihmisten sijasta ylivertaisella älyllä varustetuiksi, tunteista vapaiksi ja keskenään liittoutuviksi androideiksi. Juuri näiden ominaisuuksien avulla he kykenevät alistamaan heikompilahjaiset ja moraaliltaankin vajaat ihmiset valtaansa.

Toinen kirjan luettavuutta lisäävä muunnos oli se, että sijoitin sen kuvaaman yhteiskunnallisen rappion toiselle mantereelle ja toiselle aikakaudelle - eli aikamme venäläiseen yhteiskuntaan. Siellä korruptoituneisuuden ja instituutioiden lahoamisen merkit näkyvät todella niin, että lentokoneita ja helikoptereita tippuu, rakennuksia romahtaa ja onnettomuuksia tapahtuu yhä tiuhempaan tahtiin aika lailla siten kuin Rand romaanissaan kuvaa.

Juuriltaan kirjailija onkin venäläinen, Pietarissa syntynyt Alisa Zinovjevna Rozenbaum, joka emigroitui vähän yli parikymppisenä Yhdysvaltoihin ja otti siellä uuden nimen (etunimensä hän tarinan mukaan muovasi suomalaisen naiskirjailijan nimestä – siis ilmeisesti Ainosta).

Sitä ihmettelen, etteivät Randista innostuneet tunnista selvemmin hänen ajattelunsa puhdaspiirteistä fasistisuutta. Kirjailijahan kuvaa elämän jatkuvana olemassaolon taisteluna, jossa vain vahvimmilla on oikeus jäädä henkiin ja nauttia elämästään. Jos heikommat tai alempirotuiset kaatuvat, siitä on vain etua, sillä niinhän ihmisrotu jalostuu.

Se minulle kyllä jäi epäselväksi, miten kirjailijan kuvaamien yli-ihmisten on oikein määrä lisääntyä, sillä he eivät osoita pelkkää kopulaatiota lukuunottamatta mitään kiinnostusta lasten tekemistä tai perheiden perustamista kohtaan. Mutta ongelmahan ratkeaa tulkitsemalla heidät androideiksi. Tuolloin he voivat lisääntyä kopioitumalla ja mieluiten vielä suoraan aikuisiksi. Tämä on iso etu, sillä lapsiksi kutsutut avuttomat rääpäleet ovat heidän maailmassaan aivan ilmeisesti vain haitaksi.

Kuten yllä esittämästäni näkyy, kirja ei paksuudestaan ja maineestaan huolimatta nouse elämäni merkittävimpien lukuelämysten joukkoon. Toisaalta en kadu kirjan lukemiseen uhrattua aikaa sen vuoksi, että kirjan ajatuksilla on nykymaailmassa todellista kantavuutta. Lisäksi kirjoittajaa voidaan arvostaa siitä rohkeudesta ja johdonmukaisuudesta, jolla hän ajaa asiaansa. Siihen ei moni pysty.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Ayn Rand kielsi vuosikausia keuhkosyövän yhteyden tupakointiin. Vuonna 1974 häneltä itseltään kuitenkin leikattiin tupakoinnin aiheuttama keuhkosyöpä.

Vuonna 1976 Rand liittyi puolisalaa Johnsonin demokraattihallituksen perustamaan eläkeikäisten Medicare-sairausvakuutusohjelmaan. Tämän jälkeen hän ei enää julkaissut mitään.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Ehkä se sitten siitä rohkeudesta - mutta olihan hän tuolloin jo yli seitsemänkymppinen eli selvästi jo hyvinvointiyhteiskunnan painolastin puolella.

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki

Ultraoikeistolainen Rand tuomitsi kaikenlaisen köyhäinavun, ja katsoi, että vain ja ainoastaaan köyhät itse ovat ainoita syyllisiä tilaansa.
Kuitenkin itse eli viimeiset vuotensa köyhäinavun varassa.

Hänen äärikirjoituksensa ovat kuitenkin toimineet inspiraation lähteenä monille oikeistolaisille, mm. Björn Wahlroosille.
USA:ssa on Randin ajatuksia vaalimassa Ayn Rand Institute.
https://en.wikipedia.org/wiki/Ayn_Rand_Institute
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ayn_Rand

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset