AnttiJuhaniKasvio

Ajankohtainen painajaisnäky 1930-luvulta

  • Ajankohtainen painajaisnäky 1930-luvulta

Sinclair Lewis – USA:n ensimmäinen Nobel-kirjailija – julkaisi vuonna 1935 yhteiskuntakriittisen romaanin It Can’t Happen Here, jossa on paljon yhtymäkohtia Yhdysvaltojen nykyiseen tilanteeseen. Sen lukeminen samaan aikaan Donald Trumpin ja Kim Jong-unin romanssin puhkeamisen kanssa on aika hämmästyttävä ja ahdistava kokemus.

Romaanin tapahtumat alkavat idyllisestä vermontilaisesta pikkukaupungista vuoden 1936 syksyllä, jolloin Yhdysvalloissa valmistauduttiin presidentinvaaleihin. Maassa keskusteltiin tuolloin muun muassa siitä, tulisiko Yhdysvaltojen keskittyä kansainvälisiin asioihin sekaantumisen sijasta omaan maahansa. Lisäksi väiteltiin työn ja yritteliäisyyden kannustamisesta, kommunismin uhasta ja suhtautumisesta juutalaisiin.

Demokraatit valitsivat presidenttiehdokkaakseen Franklin Rooseveltin sijasta populistisen senaattori Berzelius ’Buzz’ Windripin, jolla oli avustajanaan äärimmäisen taitava Lee Sarason. Juuriltaan puhdasverinen jenkki esitti tulojen uudelleenjakoa niin, että jokaiselle työteliäälle – tietenkin valkoihoiselle - amerikkalaiselle perheelle taattaisiin usean tuhannen dollarin vuositulot samalla kun vauraammille annettaisiin mahdollisuus jatkaa rikkauksiensa kasvattamista.  Myös rikolliset pantaisiin kuriin, eikä muille maille annettaisi enää mahdollisuutta käyttää Amerikkaa hyväkseen.

Magneettisena puhujana Windrip sai kansanjoukot puolelleen samalla kun hän hyökkäsi järjestelmällisesti lehdistöä vastaan. Hän kirjoitti muun muassa siitä, miten ”toimittajat väijyvät hämähäkinverkoissaan uhraamatta ajatuksia perheille, yleiselle edulle tai ulkoilmaelämän vaatimattomille nautinnoille. He ajavat etujaan ja täyttävät lompakkojaan soimaamalla valtiomiehiä, jotka antavat kaikkensa yhteiseksi hyväksi joutuen samalla julkisuuden armottomien liekkien ahdistamiksi”.

Presidentiksi tultuaan Windrip ryhtyi kaventamaan järjestelmällisesti demokratiaa korvaten sen fasismin kaltaisella korporatiivisella valtajärjestelmällä. Maahan perustettiin militioita pitämään yllä kuria ja järjestystä sekä vainoamaan hallinnon vastustajia. Ennen pitkää Yhdysvallat muuttui täysin totalitaariseksi valtioksi keskitysleireineen, ja maan johto solmi hyvät suhteet Hitlerin Saksaan. Windrip itse ei kuitenkaan pysynyt vallassa paria vuotta pidempään, sillä hänen tärkein avustajansa Lee Sarason syöksi hänet vallasta ja nousi itse uudeksi diktaattoriksi.

Romaanin päähenkilö on vapaamielinen vermontilainen lehtimies Doremus Jessup, joka vastusti maan uutta valtajärjestelmää. Tämän vuoksi hän joutui ensin luopumaan lehdestään sekä myöhemmin aktiivisen maanalaisen toiminnan seurauksena myös vankileirille ja sieltä karattuaan pakolaiseksi Kanadaan. Oleellisen osan kirjan juonesta muodostavat  Jessupin ja hänen lähipiirinsä moraaliset pohdinnat sekä heidän erilaiset valintansa suhtautumisessa valtajärjestelmään.

Mitä pidemmälle kirjailija kehittelee romaaninsa juonta, sitä enemmän 1930-luvun Yhdysvallat alkaa muistuttaa meidän aikojemme Pohjois-Koreaa äärimmäisen julmine ja avoimen rasistisine sortojärjestelmineen.

Kovin etäisiltä eivät tunnu myöskään kirjan päähenkilön kokemukset asemastaan poliittisena mielipidepakolaisena Kanadassa. Aluksi hän odotti isäntiensä kuuntelevan innolla hänen tarinoitaan vankeudesta, kidutuksesta ja paosta. Pian hän sai kuitenkin havaita ”kymmenien tuhansien samanlaisilla kertomuksilla varustettujen ihmisten tulleen jo ennen häntä.  Kuinka tahansa kuuntelevia ja jalomielisiä isäntiä kanadalaiset olivatkaan, he alkoivat aikaa myöten väsyä alati toistuviin sympatian osoituksiin. Heidän marttyyrikiintiönsä tuntui jo täyttyneen, ja useimpien pakolaisten tullessa pennittöminä kanadalaiset muuttuivat haluttomiksi tinkimään omien perheidensä hyvinvoinnista voidakseen pitää huolta vieraista muukalaisista. Heidän moraaliaan eivät kyenneet ylläpitämään edes maahan saapuvat juhlitut kirjailijat, poliitikot ja tiedemiehet sen jälkeen, kun heitä alkoi olla yhtä paljon kuin hyttysiä”.

Lewis on siis antanut mielikuvituksensa todella lentää romaanin tarinaa kehitellessään. Nyt luettuna kirja antaa kuitenkin ennen kaikkea vakavan muistutuksen siitä, kuinka lähelle me itse asiassa olemme ajautuneet totalitarismin ja tulevan suursodan sävyttämää 1930-luvun henkistä ilmapiiriä. Monet Buzz Windripin suuhun kirjoitetut repliikit voisi esittää sellaisinaan Donald Trumpin tviitteinä ilman että huomaisimme lainkaan eroa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Tuttu unohdettu suuri kirjailijanimi. Voitti Pulizerin ja Nobelin ja esitelty kirjakin on suomennettu, mutta wikipediasta saa käsityksen, että uusia painoksia ei olisi 40-luvun jälkeen otettu.

Minulle SL tuli vastaan ainakin 80-luvun alkupuoliskolla, kun luin kirjan The letters of Aldous Huxley (varmaan jotain 1500 sivua, hyllyssä, muttei viitsi varmistaa). Silloin vaan ei ollut niin helppo tehdä lisätutkintaa kiinnostavasta aiheesta hetken mielijohteesta muutamassa minuuutissa.

Sivulta https://fi.wikipedia.org/wiki/Sinclair_Lewis#Suome... pääsee alkuun omissa lisätutkimuksissa ja maimitun kirjan voi lukea sivulta http://gutenberg.net.au/ebooks03/0301001h.html englanniksi. Finnasta voisi tarkistaa löytyykö suomennoksia enää mistään.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Itse asiassa Lewisille tarjottiin Pulitzerin palkintoa, jota hän kieltäytyi vastaanottamasta - loukkaantuneena siitä, ettei hän ollut saanut sitä jo aiemmin.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Tuokin tieto tuli vastaan lyhyessä tutkinnassa ja siinäkin hän oli ensimmäinen. Esittelemäsi kirja taisi olla se kolmanneksi jäänyt dystopia maailmansotien välillä. Silloin kun minä niistä kiinnostuin, S.L. oli jo niin unohdettu, että kahlasin vain Orwellin ja Huxleyn tuotannon melko tarkkaan läpi englanniksi halpoina pokkareina. S.L. olisi saattanut tulla vastaan siinä Turun yhdessä ainoassa antikvariaatissa, joka huoli englanninkielisiä kirjoja, mutta siellä tuli käytyä hyvin harvoin. En muista varmuudella ostaneeni sieltä kuin sen hieman omituisen laitoksen Thoreaun Skogsliv vid Waldenista. Eniten kirjoja siihen aikaan (80-luvun alkupuoli) tuli ostettua parista Tukholman keskustan kirjakaupasta, kun valikoimat oli laajemmat ja hinnat halvemmat.

Jos tuosta ajasta haluaisi nostaa vielä yhden kirjan, se olisi Alfred Döbelnin Berlin Alexanderplatz. Se kuvaa Weimarin tasavallan nöyryytystilaa ruohonjuuritasolta, josta sitten kansallissosialismi nousi. Saksa oli kolmas vieras kieli, jolla aloin lukea kirjoja, mutta luovutin aika pian. Kafka ja kumppanit eivät oikein tyydyttävällä tasolla avautuneet alkukielellä aloittelijalle, mutta Döbeln olisi ehkä vaikka häntä onkin verrattu Joyceen. Kieli oli kuitenkin aika yksinkertaista, työläismurretta, joka englanniksi käännettiin cockneyksi. Sellaisen harjaantunut kieltenopiskelija oppii hyvin nopeasti, kuten A Clockwork Orange varsin hyvin demonstroi. Fassbinderin tulkinnan olen jaksanut kahlata läpi kahdesti.

Omasta ajastamme ja Trumpiin liittyen Black Mirror TV-sarjan jakso The Waldo Moment oli jo 2013 aika hyytävä ennustus. Nyt S.L. vaikuttaa kokeneen renesanssin juuri esittelemäsi kirjan ansiosta. Artikkelit arvostetuissa lehdissä viime vuodelta pistivät silmään wikipediassa englanniksi.

Käyttäjän PiviHTyni kuva
Päivi Tyni

Tieteiskirjallisuus näyttää ennustaneen hämmentävän hyvin nykymaailman ilmiöitä. Itselleni on erityisesti jäänyt mieleen Kurt Vonnegutin Sähköpiano (v. 1981), jossa kerrotaan, kuinka ammatit ja työt katoavat automaation myötä.

Tulloin esim. kirjapainoalalla oltiin digitalisaation leviämisen kynnyksellä. Laitteet vain olivat vielä alkuun ammattilaisia kalliimpia, mutta jo muutaman vuoden päästä noin 75 % ala työpaikoista oli kadonnut (tarkistamaton tieto), kun tietokoneella työ oli paljon tehokkaampaa.

Sähköpianossa automaatio on vallannut jopa kulutuksen. Joutilaat ihmiset etsivät tekemistä ja nousevat lopulta sotaan koneita vastaan. Sodan lopuksi kuitenkin joku alkaa ensimmäisenä korjata virvoitusjuoma-automaattia, joka oli juuri protestina rikottu.

En muista teoksen kaikkia osia kovin tarkkaan, mutta ainakin saan mielleyhtymiä kuntouttavaan työtoimintaan ja muuhun palkattomaan työhön sekä vaurauden kertymiseen yhä harvemmille.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Aamu-uutiset: Yhdysvallat irtautuu YK:n ihmisoikeusneuvostosta.

Käyttäjän VesaLevonen kuva
Vesa Levonen

It can happen in the United States of America. Olisikohan Trumppi lukenut kirjan ja ryhtynyt toteuttamaan presidenttinä ollessaan sen juonta?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Viipaletaktiikalla on mahdollista edetä niin pitkälle, että kukaan ei olisi alkuasetelmasta lähtien pahimmissa kauhukuvissaankaan uskonut, että jossain vaiheessa olemme täysin toisenlaisessa tilanteessa eikä sitä asioiden viipalemaisen etenemisen vuoksi edes silloin välttämättä kaikessa karuudessaan tunnisteta.

Ihmiset eivät usko silmiään, vaan sitä mitä heille asiasta tarinallisesti vyörytetään. Vertauksena voi ottaa vaikkapa Elopin valinnan Nokian johtoon. Pahat kielet kuiskivat jo valinnan yhteydessä, että nyt Nokian tuhoajaksi on Troijan hevosella saatu Microsoftin mies. Tällainen kiistettiin joka taholta jyrkästi ja kun tuo kiistäminen vain jatkui siitä huolimatta, että Elop askel askeleelta työnsi Nokiasta Microsoftille irroitettavat osat sen syliin ja tuhosi loput, niin silmät eivät siinäkään vaiheessa avautuneet näkemään alkuperäisen käsikijroituksen olemassa oloa.

Yllä oleva metafora on analoginen sen kanssa, että "jotkut tahot" halusivat valita USA:n presidentiksi oman agendansa ajajan, jonka päämääränä on Venäjän ja Yhdysvaltojen kohottaminen kaksinapaiseksi maailmanjärjestyksen hallitsijaksi tuhoamalla yhteistyö länsimaailman kanssa ja muuttamalla oma maa askel askeleelta enemmän ja enemmän muistuttamaan kilpailijasuurvaltojen poliittista rakennetta. Tämä tapahtuu silmiemme edessä, mutta juuri kukaan ei usko silmiään.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Kiinakin pääsi nokittamaan.

China says it regrets U.S. quitting U.N. rights council

https://www.reuters.com/article/us-un-rights-usa-c...

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset