*

AnttiJuhaniKasvio

Muistoja edistyksellisestä Amerikasta

Käsiini osui sattumalta yhdysvaltalaisen oikeustieteilijän ja kirjailijan Brad Snyderin amerikkalaisen liberalismin historiaa käsittelevä kirja The House of Truth. A Washington Political Salon and the Foundations of American Liberalism (ks. linkki).

Viitteineen ynnä muineen yli kahdeksansataasivuisen kirjan otsikon viittaama ’totuuden talo’ on oikeasti asuintalo Washingtonissa, osoitteessa 1727 Nineteenth Street. Siihen muutti 1910-luvun alussa muutamia nuoria, hyvin koulutettuja, kunnianhimoisia ja edistyksellisiä ideoita kannattavia miehiä. Heidän ja heidän kaltaistensa toiminnasta muodostui laajempi ’totuuden talo’ - eli USA:ssa maailmansotien välisenä aikana vaikuttanut edistyksellinen poliittinen kulttuuri.

Talon vaihtuvien asukkaiden joukossa oli muun muassa uransa loppuvaiheessa korkeimman oikeuden jäseneksi edennyt Felix Frankfurter ja komean politiikan kommentaattorin uran tehnyt Walter Lippman. Näiden kahden ohella kirjan keskushenkilöiksi nousevat paljon vanhempaa sukupolvea edustanut korkeimman oikeuden jäsen Oliver Wendell Holmes, laatuyliopistolle nimen sittemmin antanut lakimies Louis D. Brandeis ja Mount Rushmoren monumentin veistäjänä tunnetuksi tullut Gutzon Borglum.

Näiden miesten ja heidän ystäviensä – joukko oli todella hyvin miehinen – käsitykset edistyksellisen politiikan sisällöstä eivät käyneet aina yksiin keskenään. Ystävyyssuhteita syntyi ja katkesi osin sen mukaan, mihin leiriin kuka kulloinkin asettui. Eräät ryhmän jäsenistä saavuttivat hyvin vaikutusvaltaisen aseman muun muassa USA:n työsuhdejärjestelmän luomisessa, maan sisä- ja ulkopolitiikan muotoutumisessa ja oikeuslaitoksen kehittämisessä.

Kirjan kuvaamista tapahtumista kannattaa mainita muun muassa Felix Frankfurterin ja Walter Lippmanin toiminta ensimmäisen maailmansodan päätöstä ja Pariisin rauhansopimusta valmisteltaessa, Frankfurterin osallistuminen kahden italialaissyntyisen anarkistin Sacchon ja Vanzettin puolesta käytyyn oikeustaisteluun ja hänen päätymisensä yhdeksi Franklin Rooseveltin keskeisimmistä luottohenkilöistä tämän noustessa Yhdysvaltain presidentiksi ja ryhtyessä toteuttamaan New Deal-ohjelmaansa.

Kirja ei anna kokonaiskuvaa Yhdysvalloissa maailmansotien välisenä aikana vallinneesta edistyksellisestä poliittisesta kulttuurista – johon oleellisina osina kuuluvat muun muassa naisten, afroamerikkalaisten ja alkuperäisväestön kamppailu oikeuksiensa puolesta, maan työväenliikkeen kehittyminen sekä edistyksellisen kulttuurin ja yhteiskuntatieteen kehittyminen. Näkökulmaan vaikuttaa se, että sekä kirjoittaja että useimmat hänen kuvaamistaan henkilöistä ovat koulutukseltaan juristeja. Valtaosa kirjan tapahtumista keskittyy lisäksi Bostonin – erityisesti Harvardin yliopiston – sekä maan pääkaupungin ja sen vallan kabinettien muodostamalle akselille.

Näine rajauksineenkin kirja tarjoaa näinä Donald Trumpin - ja amerikkalaisen liberalismin syvän ahdingon – aikoina haikeansävyisen muistutuksen siitä, että satakunta vuotta sitten oli olemassa myös paljon kultivoidumpi ja edistyksellisempi Amerikka. Valtavan lähdemateriaalinsa ja kirjoittajanlahjojensa turvin kirjoittaja saa lisäksi historialliset henkilönsä näyttämään ihan oikeilta ja eläviltä ihmisiltä.

Aluksi vain vähän lehteilin kirjaa ihmetellen, miksi minun juuri sitä pitäisi ryhtyä kahlaamaan – olihan pinossa muutenkin paljon kiinnostavaa luettavaa. Ensi makustelun jälkeen kirja kuitenkin tempaisi mukaansa niin, ettei sitä enää malttanut lopettaa. En itse asiassa ihmettelisi, jos Yhdysvalloissa joku innostuisi tekemään kirjan tarinoiden pohjalta elokuvan – tai vaikka laatusarjan Netflixille. Voisin kuvitella tuolloin niminäyttelijöiden innostuvan kisaamaan keskenään siitä, kuka saa keskeisimmät henkilöhahmot esittääkseen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Kiitos mielenkiintoisesta katsauksesta. Meillä otetaan blogeissa, kommenteissa ja mediassa usein kantaa USA:han, mutta monesti tulee mieleen se, että mitä me oikeasti tiedämme USA:sta ? Mitä muuta kuin Vietnamin sota, Irakin sodat tai Afganistanin sota tai vaikkapa amerikkalaiset filmit ja sarjat ? USA on suuri maa ja sinne mahtuu monenlaista.

Eräs mitä meidän pitäisi analysoida, on Yhdysvaltojen liittovaltiomalli. Meillä liittovaltio-sanasta on muodostunut lähes kirosana, vaikka harva taitaa ymmärtää mitä liittovaltiokäsite oikeasti tarkoittaa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kyllä Amerikasta on useita sarjoja, jotka kuvaa antavat Amerikasta. Minusta House of Cards oli hyvä ja kuvasi vallankäyttöä ja ottamista omaksi. Sitten tietysti menneestä ajankuvaa oli Kummisetä -sarjassa ja HBO:n Boardwalk Empiressa, J. Edgarsissa ja useissa presidenteistä tehdyissä elokuvissa.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Totta on, että viimeisen reilun kahdenkymmenen vuoden aikana olemme saaneet Suomen telkkariinkin asiapitoisia pohdiskelevia amerikkalaisia elokuvia. Sitä ennenhän täällä näytetyt jenkki-sarjat olivat enemmän Peyton Place -sarjan ja westernien tasoa. Amerikkalaista yhteiskunnallista pohdintaa ei paljoakaan meillä silloin näytetty. Paitsi tietenkin Vietnamin sodan vastaisia dokumentteja.

Eräs mielenkiintoinen alue USA:n historiassa on sen itsenäistymisprosessi ja liittovaltion kehittyminen muotoutuminen sen jälkeen.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Kaikki pelkästään miehistä koostuneet yhteisölliset tarinat ovat päättyneet. Paitsi ehkä luostarit.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset