AnttiJuhaniKasvio

Presidentin paras tulkki

Princetonin yliopiston professorina toiminut tunnettu moraalifilosofian teoreetikko Harry G. Frankfurt julkaisi alkujaan jo runsaat kolmekymmentä vuotta sitten Raritan Quarterly Review’ssa paskanpuhumisen olemusta pohtivan esseen. ”On Bullshit” julkaistiin vuonna 2005 myös kirjana, joka tuli heti tavattoman suosituksi. Seuraavana vuonna Johnny Kniga julkaisi Antti Nylénin mainiosti kääntämän teoksen suomenkielisen version nimellä Paskapuheesta.

Yhdysvaltojen viimevuotisten presidentinvaalien päätyminen Donald Trumpin voittoon ja uuden presidentin julkiset esiintymiset ovat tehneet esseen ajankohtaisemmaksi kuin koskaan. Senhän jo tiedämme, että presidentti Putin kykenee pokkana kiistämään hänen hallintonsa yhteydet vaikkapa hollantilaisen matkustajakoneen alasampumiseen, Krimin irtautumispyrkimyksiin tai venäläisurheilijoiden dopingiin. Paskanpuhuminen on kuitenkin eri asia kuin valehteleminen, ja siinä Putinin yhdysvaltalainen kollega on osoittautunut ylivertaiseksi. Donald Trump on aikamme Mr. Bullshit, ja Princetonin yliopiston emeritusprofessorin essee tarjoaa erinomaiset välineet hänen aivoitustensa ymmärtämiseen.

Mistä paskapuheessa on kyse?

Frankfurt lähtee analyysissaan liikkeelle paradoksista: moni ihminen puhuu nykyisin mielestämme silkkaa paskaa, mutta vain harva pysähtyy miettimään tarkemmin, mitä syytös itse asiassa tarkoittaa.

Kirjoittaja yrittää korjata puutetta muotoilemalla ”kokeilevan ja tutkivan filosofisen analyysin” keinoin perustellun teoreettisen näkemyksen paskapuheesta. Ongelmalliseksi analyysin tekee se, että ilmaisua käytetään enimmäkseen löysästi heitettynä haukkumasanana ilman että termin käyttäjät itse joutuisivat missään vaiheessa perustelemaan, missä nimenomaisessa merkityksessä he katsovat kyseen olevan paskapuheesta.

Frankfurtin mukaan paskapuhe on läheistä sukua humpuukille, joka on hänen siteeraamansa tulkinnan mukaan ”erityisesti rehentelevien sanojen tai tekojen avulla tapahtuvaa…väärän kuvan antamista toimijan omista ajatuksista, tunteista tai näkemyksistä tavalla, joka ei suoranaisesti ole valehtelua”.

Esimerkkinä puhetavasta Frankfurt kuvittelee juhlapuheen pitäjän, joka puhuu pitkään ja mahtipontisesti ”suuresta ja siunatusta maastamme sekä perustuslain säätäjistä, jotka jumalallisessa ohjauksessa antoivat ihmiskunnalle uuden suunnan”. Näin sanoessaan puhuja ei suoranaisesti valehtele, mutta häntä ei myöskään kiinnosta se, ”mitä mieltä yleisö mahdollisesti on perustuslain säätäjistä tai Jumalan osallisuudesta heidän maansa historian kulkuun. Ainakaan hänen puheensa pontimena ei ole kiinnostus siitä, minkälaisia käsityksiä kenelläkään on näistä asioista”. Todellisuudessa tällaisten sanojen lausujaa kiinnostaa, ”mitä mieltä ihmiset ovat hänestä. Hän tahtoo, että ihmiset pitävät häntä isänmaanystävänä, jolla on syvällisiä ajatuksia ja tunteita maamme alkuperästä ja tehtävästä; joka pitää uskontoa suuressa arvossa; jolla on herkkyyttä havaita historiamme suuruus ja jonka ylpeys tästä historiasta yhdistyy nöyryyteen Jumalan edessä, ja niin edelleen”.

Ehkä luontevimman ympäristön paskan puhumiselle tarjoavat turpakäräjät eli ”bull sessions”. Oxford English Dictionaryn määritelmän mukaan kyse on ”epämuodollisesta keskustelusta tai sananvaihdosta erityisesti miesjoukon kesken”. Nykyäänhän tätä rajoituksista vapaan autenttisen ilmaisun sfääriä voidaan kutsua myös pukuhuonepuheeksi, englanniksi ”locker room talk”.

Eräs paskapuheen oleellinen piirre on Frankfurtin mielestä se, että puhe ”on poikkeuksetta valmistettu huolimattomasti tai vailla minkäänlaista itsekuria”. Sitä ei työstetä tarkoin eikä yksityiskohtiin kiinnitetä huomiota. Frankfurtin mukaan jo sana paska viittaa tähän suuntaan: ”Ulostetta ei suunnitella tai työstetä; se vain eritetään, pudotetaan pois. Se voi olla muodoltaan enemmän tai vähemmän yhtenäistä tai olla olematta, mutta missään tapauksessa se ei ole hiottua”.

Paskanpuhuja vertautuu työskentelytapansa leväperäisyyden ohella hutiloivaan käsityöläiseen myös siinä, että hän yrittää aina selitellä tekemisensä parhain päin. Juuri ”välinpitämättömyys totuuden vaalimisen suhteen – piittaamattomuus siitä, miten asiat todellisuudessa ovat –” on Frankfurtin mielestä hänen puhetavassaan olennaista.

Paskapuheeseen liittyy usein pyrkimys bluffaamiseen eli kuulijan tietoiseen harhaanjohtamiseen. Taustalla on tällöin puhujan halu suunnata ihmisten huomio pois itselleen epämieluisista tosiasioista. Frankfurt haluaa kuitenkin tehdä eron bluffin ja suoranaisen valehtelemisen välillä. Paskapuhe ”ei ole pohjimmaltaan väärää vaan tekaistua”.  Esimerkkinä puhetapojen eroista Frankfurt siteeraa Eric Amblerin romaanihenkilön isävainaan pojalleen antamaa neuvoa: ”Älä koskaan valehtele, jos voit keplotella tilanteesta puhumalla paskaa”.

Vaikka valehteleminen ja paskanpuhuminen ovat eri asioita, paskanpuhuminen ei ole moraalisesti korkeatasoisempaa kuin valehtelu. Kyse on ennemmin tarkoituksenmukaisuudesta eli siitä, että paskanpuhumisen seuraukset eivät yleensä ole yhtä vakavia kuin ilmiselvien valheiden puhumisen.

Paskanpuhumiselle on tunnusomaista keskittyminen yleiskuvaan tarkkojen yksityiskohtien sijasta. Tällöin puhujaa eivät rajoita yksityiskohtiin liittyvät tosiasiat, ja tarvittaessa asiayhteyksiä voidaan myös tekaista. Paskapuheen etuihin kuuluu sekin, että se ”ei vaadi yhtä analyyttista ja laskelmoivaa luovuutta kuin valehtelu”. Tästä on selvästi etua varsinkin silloin, kun puhujan henkinen kapasiteetti ja sanavarasto ovat rajallisia.

Lopuksi valehteleminen ja paskanpuhuminen eroavat toisistaan siinä, että niin todenpuhujalla kuin valehtelijalla on ainakin jonkinlainen käsitys totuudesta. Paskanpuhuja sen sijaan ”ei kiinnitä tosiasioihin mitään huomiota, paitsi milloin niistä on hänelle apua sanottavansa perille saamisessa. Hän ei välitä siitä, kuvaavatko hänen sanomansa asiat todellisuutta oikein. Hän vain valikoi tai keksii niitä tarkoituksiinsa sopivasti”.

Politiikan uusi katekismus

Luterilainen maailma on tottunut vuosisatojen ajan käyttämään Martti Lutherin Vähää katekismusta uskon tulkinnan apuna. Professori Frankfurtin kompakti essee palvelee meitä Lutherin kirjan tapaan yrittäessämme ymmärtää totuudenjälkeisen ajan politiikkaa – ja etenkin vapaan maailman johtajan hengenliikkeitä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Viikonvaihteen Financial Times esittelee kolme uutta nykyistä politiikan bullshit-puhetta käsittelevää kirjaa, ks. https://www.ft.com/content/53b00158-409c-11e7-82b6...

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset